Kallen päiväkirja
19. helmikuuta, keskiviikko
Katselin hoitajien huoneesta parkkipaikalle päin jännittyneenä. Pian paikalle hurauttaisi hevoskuljetusauto. Odotin kärsimättömänä katsellen minuutin välein kelloa, joka näytti puoli kolmea. Hoitajien huoneen ovi kolahti, ja katsoin ovelle. "Ai hei!" kuului pirteä ääni, jonka tunnistin Sallaksi. "Onko tylsää?" hän jatkoi. "Ei todellakaan, jännittää kauheesti!" vastasin. "Kuinkas nyt niin?" Salla kysäisi naurahtaen samalla kun avasi kaappinsa ja tunki sinne laukkunsa. "Se on kohta täällä!" huudahdin hänelle samalla kiljahtaen. Hän vastasi huvittuneena: "Maltti on valtti, mutta ketä oikein odotat? Kalleako?" Nyökkäsin leveästi hymyillen, ja hän vastasi naureskellen: "Ai niin vai, Kalle sattuukin jo olemaan tallissa! Se kengitettiin juuri." Silmäni suurenivat tämän kuullessani ja ryntäsin ovelle. Riuhdoin kengät jalkaani ja heitin takin olalleni. "Kiitti!" huikkasin Sallalle joka hymyili minulle ovenraosta ja laittoi sen kiinni.
Kipitin nopeasti talliin ja näinkin oripoikani rauhattomana minua odottamassa. "No voooi, Kalle kulta!" lässytin rakkaalleni, ja avasin karsinan oven. Kalle tulikin minua vastaan ja puski nenäpiitään rintaani vasten. "Ihana olet!" jatkoin ja silittelin sen kiiltävää karvapeitettä. Kalle steppaili kärsimättömänä joten rauhoittelin sitä: "Joo joo, joo, rauhotu!" Jatkoin silittelyä, ja haroin Kallen otsaharjaa hennosti. Kalle heitteli päätään ylös alas ja minä naureskelin vieressä, kun tämän alahuuli lerppui samaan tahtiin. "Hassu Kalle, ihan hassu," puhelin tälle samalla kun ori veti kunnon showta. "Noniin, harjataankos sut?" jatkoin juttelemista samalla kun astuin ulos karsinasta Kallen seuraamana. "Ptruu, sä jäät tänne."
Hain Kallen riimun ja -narun sekä harjapakin. Jätin pakin karsinan ulkopuolelle ja otin riimun molempiin käsiini. Avasin karsinan oven pienelle raolle, ja puikahdin sisään. "Noniin, ja pää sinne..." mutisin samalla kun yritin saada hassun orin päätä riimuun. "Hyvä, sitten tuo pikalukko..." *kliks* kuului kun napsautin leukahihnan pikalukon kiinni. Kiinnitin riimunnarunkin vielä riimun rinkulaan, ja solmin narun vetosolmulla karsinan seinämään. Raotin karsinanovea ja avasin harjapakin samalla sieltä kumisuan napaten. Otin kumisualla Kallen molemmat puolet, jonka jälkeen vaihdoin suan pölyharjaan. Harjasin suurin vedoin pitkin Kallen kaulaa kohti säkää, ja säästä kohti hännäntyveä. Viimeiseksi vaihdoin vielä pölyharjan pehmeäharjaan, jolla harjasin pitkin pehmein vedoin koko hevosen korvanpäistä ruununrajaan asti. Pyyhkäisin hikipisaran otsaltani, ja huokaisin: "Huh, valmista! Nyt sinä kiillät!" Kalle ikään kuin nyökkäsi, ja rapsutti suullaan etupolveaan. Katselin komeaa oria hetken, kunnes säpsähdin aatteistani ja otin harjapakista kaviokoukun. Menin vasemmanpuoleisen etujalan vierelle, ja hempeästi työnsin hevosta lantiollani. Kalle nosti nätisti jalkansa, ja kaavin kaviosta viimeisimmätkin liat ja pikkukivet. Kun olin saanut kaikki kaviot puhdistettua, huokaisin, ja pyyhin jälleen hiet otsaltani. "Noniin, nyt olet siistinä!" tokaisin Kallelle, joka hupsuna lipoi kielellään ilmaa ja heilutteli päätään iloisena. Hymähdin, ja totesin: "Hassu olet." Kalle katsoi minua suurilla nappisilmillään, mutta kyllästyi, jatkoi hupsuttelua. Taputin oria kaulalle. "Hassu olet."
Kipitin nopeasti talliin ja näinkin oripoikani rauhattomana minua odottamassa. "No voooi, Kalle kulta!" lässytin rakkaalleni, ja avasin karsinan oven. Kalle tulikin minua vastaan ja puski nenäpiitään rintaani vasten. "Ihana olet!" jatkoin ja silittelin sen kiiltävää karvapeitettä. Kalle steppaili kärsimättömänä joten rauhoittelin sitä: "Joo joo, joo, rauhotu!" Jatkoin silittelyä, ja haroin Kallen otsaharjaa hennosti. Kalle heitteli päätään ylös alas ja minä naureskelin vieressä, kun tämän alahuuli lerppui samaan tahtiin. "Hassu Kalle, ihan hassu," puhelin tälle samalla kun ori veti kunnon showta. "Noniin, harjataankos sut?" jatkoin juttelemista samalla kun astuin ulos karsinasta Kallen seuraamana. "Ptruu, sä jäät tänne."
Hain Kallen riimun ja -narun sekä harjapakin. Jätin pakin karsinan ulkopuolelle ja otin riimun molempiin käsiini. Avasin karsinan oven pienelle raolle, ja puikahdin sisään. "Noniin, ja pää sinne..." mutisin samalla kun yritin saada hassun orin päätä riimuun. "Hyvä, sitten tuo pikalukko..." *kliks* kuului kun napsautin leukahihnan pikalukon kiinni. Kiinnitin riimunnarunkin vielä riimun rinkulaan, ja solmin narun vetosolmulla karsinan seinämään. Raotin karsinanovea ja avasin harjapakin samalla sieltä kumisuan napaten. Otin kumisualla Kallen molemmat puolet, jonka jälkeen vaihdoin suan pölyharjaan. Harjasin suurin vedoin pitkin Kallen kaulaa kohti säkää, ja säästä kohti hännäntyveä. Viimeiseksi vaihdoin vielä pölyharjan pehmeäharjaan, jolla harjasin pitkin pehmein vedoin koko hevosen korvanpäistä ruununrajaan asti. Pyyhkäisin hikipisaran otsaltani, ja huokaisin: "Huh, valmista! Nyt sinä kiillät!" Kalle ikään kuin nyökkäsi, ja rapsutti suullaan etupolveaan. Katselin komeaa oria hetken, kunnes säpsähdin aatteistani ja otin harjapakista kaviokoukun. Menin vasemmanpuoleisen etujalan vierelle, ja hempeästi työnsin hevosta lantiollani. Kalle nosti nätisti jalkansa, ja kaavin kaviosta viimeisimmätkin liat ja pikkukivet. Kun olin saanut kaikki kaviot puhdistettua, huokaisin, ja pyyhin jälleen hiet otsaltani. "Noniin, nyt olet siistinä!" tokaisin Kallelle, joka hupsuna lipoi kielellään ilmaa ja heilutteli päätään iloisena. Hymähdin, ja totesin: "Hassu olet." Kalle katsoi minua suurilla nappisilmillään, mutta kyllästyi, jatkoi hupsuttelua. Taputin oria kaulalle. "Hassu olet."
5. helmikuuta, keskiviikko
Tänään Kallea tuli moikkaamaan eläinlääkäri Juniperista.
Kaikki meni kuulemma hyvin, näin kirjoitti Jazzumi, Juniperin eläinlääkäri:
Kaikki meni kuulemma hyvin, näin kirjoitti Jazzumi, Juniperin eläinlääkäri:
"Kävin tekemässä Calimérolle terveys- ja jalkojen täystarkastukset, raspauksen ja annoin influenssa-, jäykkäkouristus-, pääntauti- ja herpesrokotteet. Hevonen on täysin terve ja hyväkuntoinen, silmät ovat kirkkaat ja sierainvuotoa ei ole. Sydän- ja hengitysäänet ovat normaalit eikä jaloissa ole vikaa.
Rokotusten jälkeen viisi päivää kevyempää liikuntaa josta vähitellen paluu arkeen."
Rokotusten jälkeen viisi päivää kevyempää liikuntaa josta vähitellen paluu arkeen."
Kiitos Jazzumi!